Historiallispsykologinen dokumenttielokuva kertoo elokuvan ohjaajan äidin ja hänen kaksoissiskonsa kasvukertomuksen totalitaarisessa yhteiskuntajärjestelmässä – stalinismin, neuvostomiehityksen ja terrorin olosuhteissa, jolloin muistojen torjuminen oli ihmisten ainoa itsepuolustuskeino.

Elokuva on muistianalyysi, jossa käydään läpi Toisen maailmansodan väkivaltaisia henkilökohtaisia muistoja 60 vuotta Stalinin keskitysleirien ja neuvostoterrorin jälkeen.

Ohjaaja kuvaa dokumentissaan äitinsä ja samalla koko Viron kipeää menneisyyttä. Sukupolven rajat ylittävästä selvittämättömästä menneisyydestä ei ole vieläkään helppoa puhua. Tämä matka on kuitenkin kuljettava, jotta yhteisö voisi parantua historian haavoista.